Lapsen etu tulee muistaa työelämän muutoksessa

Ei voida odottaa, että perheet ja varhaiskasvatuspalvelut pystyvät mukautumaan kaikkiin sääntelystä vapautuvan työelämän vaatimuksiin.

Kauppojen ja muiden liikkeiden laajentuneet aukioloajat vaikuttavat lapsiperheisiin, lapsiin ja varhaiskasvatuspalveluihin. Uudistusten yhteydessä onkin taloudellisten näkökulmien lisäksi syytä tarkastella lasten ja perheiden hyvinvointia.

Suomessa on laadukas ja palvelurakenteeseemme hyvin istuva lasten vuorohoitojärjestelmä. Sen palvelut ovat korvaamattoman tärkeitä lukuisille alle kouluikäisille lapsille ja heidän perheilleen.

Järjestelmä on kansainvälisestikin arvioituna ainutlaatuinen, mutta ­siinä on joitakin aukkokohtia. Yksi niistä koskee pienten koululaisten hoitoa. Vain hyvin harvassa kunnassa on tarjolla ilta- ja viikonloppu­hoitoa sellaisille 7–8-vuotiaille lapsille, joiden yksinhuoltajavanhempi tai molemmat vanhemmat työskentelevät epätyypillisinä aikoina.

Kun lapsi tulee kouluikään, moni perhe on vaikean tilanteen edessä. Miten lasten ilta- ja viikonloppu­hoito järjestetään?

Toinen epäkohta palvelujärjestelmässämme on se, että kun lapsi on vuorohoidossa ilta- ja viikonloppupainotteisesti, hän ei välttämättä pysty osallistumaan täysipainoisesti varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. Myös mahdollisia yksilöllisiä tukitoimia voi olla hankala taata ­iltaisin ja viikonloppuisin.

Suomalainen järjestelmä nojaa ­liiaksi siihen, että vuorohoitopalvelut kykenevät loputtomasti vastaamaan kaikkiin työelämän muutoksiin. Liikaa luotetaan siihenkin, että vanhemmat ja lapset mukautuvat.

Joustava vuorohoito on vanhempien etu. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että työelämän ja ­samalla lapsen arjen annetaan muuttua yhä vaativammaksi ja ­ennakoimattomammaksi.

Hiljattain uusitussa varhaiskasvatuslaissa kuntia velvoitetaan tarjoamaan päivähoitoa sitä tarvitseville lapsille vanhempien työaikojen mukaisesti. Varhaiskasvatuslaki ei aseta mitään rajoituksia sille, kuinka lyhyellä varoitusajalla lapselle täytyy järjestää tarvittava ­ilta-, yö- tai ­viikonloppuhoito vanhemman työvuoron muuttuessa.

Vanhemman työvuoron venyessä myös lapsi saattaa olla hoidossa ­yhtäjaksoisesti pidempään. Vuorohoitoa tarjoavien päiväkotien johtajat toivovat, että he saisivat nykyistä selvempiä ohjeita esimerkiksi yhtäjaksoisen hoidon enimmäiskestosta sekä henkilöstömitoituksista ilta-, viikonloppu- ja yöaikaan. Myös vanhemmat kaipaavat selkeitä ja yhteneväisiä käytäntöjä vuorohoitoon, jossa lapsilla on yksilölliset hoito­ajat. Nyt päiväkotien johtajat joutuvat eettisesti vaikeaan tilanteeseen pyrkiessään palvelemaan työssä käyviä vanhempia ja samalla puntaroimaan, mitä lapsen etu käytännössä tarkoittaa.

Purkamalla työaikojen sääntelyä hallitus on viemässä Suomea yhä selvemmin kohti niin kutsuttua 24/7-yhteiskuntaa, jossa yhteiskunta toimii ja sen palveluja tarvitaan vuorokauden ympäri.

Vuorohoidon rinnalla lapsiperheiden ja päivähoidon tueksi tarvitaan työ- ja perhepoliittisia toimia. Isien osallistumista lastenhoitoon ja -kasvatukseen on tärkeää tukea, sillä vanhempien hoitaessa lastaan vuorotellen lapsen tarve ­ilta-, viikonloppu- ja yöhoitoon ­vähenee.

Työelämän joustoja tulee kehittää. Vanhemmille on tarjottava mahdollisuuksia vaikuttaa työaikoihinsa esimerkiksi lapsen aloit­taessa koulun. Varteenotettavia osa-aikatyön mahdollisuuksia tulee lisätä.

Lyhennetyn työajan tai osa-aikatyön mahdollisuus ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että työntekijän on samalla hyväksyttävä epä­tyypilliset työajat tai työaikojen heikko ennakoitavuus. Euroopan mittakaavassa näin näyttää kuitenkin yhä useammin käyvän. Onko pienen lapsen vanhemman esimerkiksi otettava vastaan työpaikka, jossa on epätyypilliset työajat?

Olennaista perheille on, kuinka kaukana kotoa lähin vuorohoito­yksikkö ­sijaitsee ja miten vanhempi pääsee kuljettamaan lastaan kodin ja hoitopaikan välillä varhain ­aamulla tai myöhään illalla. Lapsen hoidon näkökulmasta on eroa, ­ovatko esimerkiksi kaupat auki iltayhdeksään, yhteentoista vai läpi yön – ja millaiset ovat esimerkiksi tulevien joulunpyhien aukioloajat.

Työelämän, perheiden ja lasten näkökulmat on nivottava yhteen ­entistä kokonaisvaltaisemmin.

Anna Rönkä ja Leena Turja

Anna Rönkä on professori ja Leena Turja yliopistonlehtori Jyväskylän yli­opiston kasvatustieteiden laitoksella.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä -pääkirjoituspalstalla 16.12.2016

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s