Keski-Suomi lapsistrategiatyön edelläkävijänä: lasten hyvinvoinnista hyvinvoivaan yhteiskuntaan

Parhaillaan valmistellaan kansallista lapsistrategiaa. Keski-Suomessa lapsistrategiatyö käynnistyi jo 2016, jolloin laajasti päättäjiä koonneessa Lapsifoorumissa asetettiin tavoitteeksi, että Keski-Suomi tullaan vuonna 2025 tuntemaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin maakuntana.

Lasten ja nuorten monialaista tutkimuksen ja käytännön asiantuntemusta kokoava Haukkalan säätiö on ottanut tehtäväkseen lapsistrategian kehittämisen maakunnan kokonaisstrategiaan sisältyvänä lapsiohjelmana. Työtä on tukenut ja edistänyt Sipilän hallituksen kärkihanke Lapsi-ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE sekä sen kaksivuotinen maakunnallinen toteutus KSLAPE, jonka päätösseminaari järjestetään Jyväskylän yliopiston Agora-rakennuksessa tiistaina 4.12. Samalla on valmistunut professori Lea Pulkkisen ja dosentti Päivi Fadjukoffin kirjoittama lapsen hyvinvointia ja sen indikaattoreita ja edellytyksiä luotaava Keski-Suomen lapsiohjelma-julkaisu.

– Lapsi on kokonaisuus, mutta hänen hyvinvointiaan voidaan arvioida eri näkökulmista, jotka liittyvät lapsen fyysiseen, sosiaaliseen, emotionaaliseen, esteettiseen, kognitiiviseen, eettiseen ja henkiseen kehitykseen, kuvailee professori Pulkkinen.   – Lapsen hyvinvoinnilla näillä eri osa-alueilla on edellytyksensä, joita analysoimme lapsiohjelmassa lapsen oman toiminnan, merkittävien ihmissuhteiden sekä kasvuympäristön kannalta.

Tuoreessa raportissa analysoidaan lasten hyvinvoinnin edistämiseksi tarvittavia päätöksiä ja askeleita, joita tarvitaan usealla toimintakentällä. Lapsihan kohtaa hyvinvointinsa edellytykset omassa elinpiirissään, johon kuuluvat koti, varhaiskasvatus tai koulu, leikki ja virkistystoiminta, perheen ulkopuoliset läheissuhteet, palvelut sekä yhteiskunnallis-kulttuuriset olosuhteet. Pyrittäessä lisäämään lasten hyvinvointia on valittava ne lasten hyvinvoinnin osa-alueet ja indikaattorit, joissa muutosta toivotaan, ne strategiat, joilla hyvinvoinnin edellytyksiä pyritään parantamaan ja ne lapsen elinpiirit, joissa muutosta yritetään saada aikaan.

– Tarvitsemme lasten hyvinvoinnin edistämiseksi laajaa yhteistyötä eri ammattiryhmien ja päätöksentekijöiden välillä, sekä lasten ja aikuisten vuoropuhelua, muistuttaa Päivi Fadjukoff.

Haukkalan säätiö vie lapsiohjelmaa eteenpäin järjestämällä 30.1. Jyväskylässä maakunnallisen asiantuntijafoorumin ”Kansallisesta lapsistrategiasta paikalliseen lapsistrategiaan”. Foorumin taustamateriaalina on nyt valmistuneen raportin lisäksi tuolloin käytettävissä myös suuntaviivat valmistuvalle valtakunnalliselle lapsistrategialle.

Julkaisu ”Keski-Suomen lapsiohjelma: Lasten hyvinvoinnista hyvinvoivaan yhteiskuntaan” on vapaasti saatavilla Haukkalan säätiön verkkosivuilta: https://haukkalansaatio.com/lapsiohjelma2018/

 

Lisätietoja:

Lea Pulkkinen, lea.pulkkinen@psyka.jyu.fi, 044 552 4892
Päivi Fadjukoff, paivi.fadjukoff@jyu.fi, 050 5181410

ENNAKKOTIETO JA KUTSU: Haukkalan säätiön Asiantuntijaforum VI

ENNAKKOTIETO JA KUTSU:

Haukkalan säätiön Asiantuntijaforum VI

KANSALLISESTA LAPSISTRATEGIASTA PAIKALLISEEN LAPSISTRATEGIAAN

Aika: ke 30.1. klo 12-16
Paikka: Cygnaeus-talo, Cygnaeuksenkatu 1, Jyväskylä

Ilmoittaudu tästä linkistä: https://www.webropolsurveys.com/S/4E166E2123669405.par

Keski-Suomi on lapsiohjelmatyön edelläkävijä.  Parhaillaan valmistellaan kansallista lapsistrategiaa, mutta Keski-Suomessa tämä työ käynnistyi jo 2016. Tuolloin laajasti päättäjiä koonneessa Lapsifoorumissa asetettiin tavoitteeksi, että Keski-Suomi tullaan vuonna 2025 tuntemaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin maakuntana.

Lasten ja nuorten monialaista tutkimuksen ja käytännön asiantuntemusta kokoava Haukkalan säätiö on ottanut tehtäväkseen lapsiohjelman kehittämisen osaksi maakunnan kokonaisstrategiaa. Työtä on tukenut ja edistänyt Sipilän hallituksen kärkihanke Lapsi-ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE sekä sen kaksivuotinen maakunnallinen toteutus KSLAPE. Tämän työn tulokset ovat nyt luettavissa tuoreesta julkaisusta:

Pulkkinen, L. & Fadjukoff, P. (2018). Keski-Suomen lapsiohjelma: Lasten hyvinvoinnista hyvinvoivaan yhteiskuntaan. Julkaisu on vapaasti saatavilla Haukkalan säätiön verkkosivuilla: https://haukkalansaatio.com/lapsiohjelma2018/

Pyrittäessä lisäämään lasten hyvinvointia on valittava ne lasten hyvinvoinnin osa-alueet ja indikaattorit, joissa muutosta toivotaan, ne strategiat, joilla hyvinvoinnin edellytyksiä pyritään parantamaan, ja ne lapsen elinpiirit, joissa muutosta yritetään saada aikaan.

Siksi tarvitsemme laajaa kuntapohjaista yhteistyötä ja vuoropuhelua eri ammattiryhmien ja päätöksentekijöiden välillä. Haukkalan säätiön kuudes asiantuntijafoorumi jatkaa ja tukee tätä työtä ja toivoo, että kuntien edustajat toisivat esiin omissa kunnissaan jo tehtyä lapsiohjelmatyötä. Tervetuloa mukaan!

Foorumin taustamateriaalina ovat edellä mainitun julkaisun lisäksi  käytettävissä  suuntaviivat valmistuvalle kansalliselle lapsistrategialle, jota valmistelemaan on asetettu työryhmä:  https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kansallinen-lapsistrategia-vahvistamaan-suomalaisen-yhteiskunnan-lapsilahtoisyytta

Asiantuntijafoorumi VI:n tarkempi ohjelma puhujineen julkistetaan myöhemmin.

Kutsua toivotaan lähetettävän eteenpäin verkostoissanne.

Lisätietoja:

Päivi Fadjukoff
Haukkalan säätiön hallituksen sihteeri
paivi.fadjukoff(at)haukkalansaatio.com
p. +358 50 5181410

Miksi vanhemmuus kytketään työhön?

Tieto lasten syntyvyyden vähenemisestä kirvoitti mieleeni muistot tutkijanaisten työllistämisestä tutkimushankkeisiin. Oli tavallista, että työsopimuksen solmimisen jälkeen tutkija tuli luokseni ja kertoi, että hänellä olisi henkilökohtaista asiaa. Silloin melkein kysyin: Koska on odotettu syntymä? Kertomus oli sama. Vihdoinkin, kun oli saanut työsuhteen, uskalsi ajatella lapsen saamista.

Toistuvat kokemukset saivat pohtimaan vanhemmuuden kytkentää työhön. Miksi lasten synnyttäminen kuuluu työnantajan korvausvastuisiin? Ministereiden huoli syntyvyydestä on hyvä merkki siitä, että kysymys onkin valtion asiasta.

Ratkaisuehdotukseni on, että lapsen saamiseen liittyvät tuet irrotetaan työsuhteesta ja ne korvataan eläkkeiden ja KELA-korvausten tapaan yhteisestä rahastosta. Tällöin kustannukset eivät kaadu naisvaltaisten alojen työnantajille, vaan kansakunta kokonaisuudessaan osallistuu niihin.

Uusi tuen antamisen muoto antaisi nuorille ihmisille vapautta suunnitella omaa ja perheensä elämää ja rytmittää siihen lasten syntymää ja työelämään osallistumista. Kun elinikä pitenee ja eläkeiät nousevat, jää parhaassa hedelmällisyysiässä lapsensa saaville kymmeniä vuosia aikaa tehdä työuraansa.

Nuorten ihmisten, erityisesti naisten elämään kohdistetaan liian suuria paineita monilla elämän alueilla, kun lapsen saamisen kanssa samaan hengenvetoon puhutaan työuran tekemisestä ja eläkkeiden ansaitsemisesta. Lapsen synnyttäminen on niin tärkeä ja vaativa yhteiskunnallinen tehtävä, että siitä voi eläkevuosia kartuttaa jopa suuremmasta syystä kuin jostakin työtehtävästä. Työuran tekemistä voidaan puolestaan tukea koulutuksella lapsen saamisen jälkeen.

Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimus osoittaa, että työuraa ja hyvinvointia voidaan tukea myöhemminkin annettavalla koulutuksella. Tärkeää on osoittaa arvostusta perheelle ja antaa nuorille valinnanvapautta erilaisiin ratkaisuihin.

Tulin itse äidiksi 21-vuotiaana ja opiskelin pienten lasten kanssa. Heidän kasvamisensa koululaisiksi vapautti minua muihin tehtäviin. Tunnen monia muitakin nuorina äideiksi tulleita, joille lasten varhainen saaminen ei ole ollut työuran este vaan pikemmin ponnahduslauta monipuoliseen elämään, johon lapset ja lapsenlapset ovat omalla tavallaan osallistuneet.

Lea Pulkkinen

Kirjoittaja on psykologian emeritaprofessori Jyväskylän yliopistosta

Lapsilta vaaditaan Suomessa aikuisuutta

Lapset ovat erilaisia ja he tarvitsevat yksilöllisesti aikaa kehittyäkseen. Lapsen parasta arvioitaessa on otettava huomioon vanhempien vastuu lapsesta ja tarve lapsen suojeluun ikä- ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Suomi on etenemässä suuntaan, joka vaarantaa lapsuutta ja lapsen kasvurauhaa.

Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Siinä esitetään, että 15 vuotta täyttänyt lapsi valitsee itse sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan.

Hallituksen valmistelussa ikäraja oli aluksi jopa 12 vuotta. Tämä kohtasi asiantuntijakritiikkiä ja ikäraja nostettiin 15 vuoteen.

Maamme 9. luokan oppilaallekin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan valinta on vaativa päätös. Onko tämä lapselle ja nuorelle edes vapautta? Voisi ajatella, että antaisimme lapsille aikaa ja vapautta miettiä jotain aivan muuta.
Tämä ei ole ainoa esimerkki. OmaKanta-palvelussa kansalainen näkee omat terveystietonsa ja reseptit, ja palvelussa voi pyytää reseptin uusimista sekä tallentaa elinluovutus- ja hoitotahdon. Tällä hetkellä 10 vuotta täyttäneen lapsen edellytetään hallinnoivan omia tietojaan.

OmaKanta-palvelussa asioidakseen 10-vuotias tarvitsee verkkopankkitunnukset, mobiilivarmenteen tai sähköisen henkilökortin. Sosiaali- ja terveysministeriö on vastannut lapsiasiavaltuutetun kritiikkiin arvioimalla, että nykytila jatkuu ainakin vuoteen 2020.

Lapsen näkökulmaa olisi otettava paremmin huomioon myös koulutyön järjestämisessä. Vanhemmilla on hyvin erilaisia työaikoja eikä sen enempää koululle kuin työnantajille tunnu kuuluvan se, miten perheitä tuetaan lasten huolenpidon ja suojelun järjestämisessä.

Monilla vanhemmilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää kouluikäiset lapset selviytymään fyysisesti, sosiaalisesti ja emotionaalisesti yksin iltapäivisin, iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja koululaisten loma-aikoina.

Lapsen kiintymyssuhteet ja lähiyhteisöt muodostavat turvallisen kasvun perustan. Lastensuojelussa lapsen läheisverkostot jäävät usein kartoittamatta ja päädytään sijoituksiin – jopa monta kertaa vaihtuviin sijoituksiin – joissa lapsi revitään juuristaan, joiden varaan olisi mahdollista rakentaa. Isovanhempia ja muita kestäviä, pitkäaikaisia ihmissuhteita, ei arvosteta.

Kysymys on myös nuoristamme. Ammatillisen koulutuksen reformissa, joka tuli voimaan kuluvan vuoden alusta, korostuu entisestään opiskelijan omatoimisuus ja itsenäisyys opintojen suorittamisessa.

Vastaavasti lukion alussa edellytetään opiskelijoilta sellaisten valintojen tekoa, joiden vaikutukset kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Ylioppilastutkinnon merkitystä korkeakouluihin haettaessa on entisestään korostettu. Nuoret tarvitsevat kuitenkin aikaa omien vahvuuksiensa löytämiseen ja elämäntehtäviensä valintaan. Valintapaineet ahdistavat ja uuvuttavat.

Onko Suomi menettämässä voimansa ajatella, mikä on lapsille todellista vapautta ja mitkä ovat lapsen tarpeet?

Tuomas Kurttila
lapsiasiavaltuutettu

Lea Pulkkinen
psykologian professori emerita
Jyväskylä

Julkaistu: Keskisuomalainen 24.9.2018 ja Helsingin Sanomat 8.10.2018

Viisivuotiaat tarvitsevat leikkiä, eivät esikoulua

Ne Euroopan maat, joissa koulumuotoinen opetus aloitetaan varhain, eivät ole menestyneet Pisa-tutkimuksissa.

On ehdotettu, että esikoulu aloitettaisiin jo viisivuotiaana. Lapsen kehityksen kiirehtimiseen tähtäävien suunnitelmien taustalla ovat talouspoliittiset tuottavuustavoitteet. Koulumaisuutta lisättäessä syrjäytetään kasvatusfilosofiset näkemykset, jotka perustuvat ymmärrykseen lapsuuden ominaislaadusta.

OECD:n vertailut osoittavat, että Suomessa on vähemmän lapsia varhaiskasvatuksen piirissä kuin vertailumaissa. Tällaisten vertailujen vaarana on, että erilaisuus koetaan kielteiseksi asiaksi ja syntyy paine muuttaa tilannetta, vaikka se olisi parempi kuin muualla.

Suomessa lapsuus on käsitetty eri tavalla kuin monissa muissa maissa. Tämän ansiosta Suomen kouluissa on saavutettu hyviä tuloksia. On syntynyt luovuutta ja kilpailukykyä.

Paremmuuden kriteerinä voisi käyttää OECD:n 15-vuotiaille tehtyjä Pisa-vertailuja. Suomalaisten koululaisten tulokset hämmästyttivät maailmaa 2000-luvun alkupuolella.

Kun hyviin tuloksiin on etsitty selityksiä, on keskitytty kouluun ottamatta huomioon koko lapsuutta. Nyt kun Pisa-tulokset ovat heikentyneet, syitä ja selityksiä on etsitty koulua edeltävästä lapsuudesta. Sen sijaan ei ole kiinnitetty huomiota siihen, että valtion tuki kouluille on samanaikaisesti vähentynyt 59 prosentista 25 prosenttiin.

Koulut ovat jääneet 75-prosenttisesti kuntien vastattaviksi, jolloin lähiyhteisöjen kouluja on lakkautettu ja tilalle on tullut pitkiä koulukuljetuksia. Yli viidesosa koululaisista on kuljetusoppilaita, joiden joukossa on paljon peruskoululainsäädännön piiriin kuuluvia kuusivuotiaita esikoululaisia. Sitäkö halutaan jo viisivuotiaille?

Hyviä Pisa-tuloksia 2000-luvulla saavuttaneet 15-vuotiaat olivat syntyneet vuosina 1985–1991. Useimmat heistä eivät olleet käyneet esikoulua. He olivat menneet innokkaina lähiyhteisönsä kouluun seitsemänvuotiaina. Suomalaista koulun aloitusikää tukee aivotutkimus, jonka mukaan aikuisikään asti kehittyvissä aivoissa tapahtuu 6–7-vuotiaana muutoksia, jotka nopeuttavat kognitiivista oppimista.

Kokonaisvaltainen kasvatus varhaisvuosina – perheissä annettuna hoivana ja monimuotoisina päivähoitojärjestelyinä – on pohjautunut lastentarhaperinteeseen, jolle on ominaista lapsilähtöisyys, lasten kehitysvaiheiden tunnistaminen ja moniulotteisuus toiminnassa. Juuri ne maat, kuten Espanja ja Britannia, joissa koulumuotoinen opetus aloitetaan varhain, eivät ole menestyneet Pisa-tutkimuksissa.

Opetus voidaan aloittaa varhain, mutta siihen käytetty aika on pois lapsen ikäkauden kannalta tärkeämmästä toiminnasta. Viisivuotias on kehityksessään vaiheessa, jossa hän omaksuu uusia asioita leikin ja jäljittelyn kautta. Hän ottaa rooleja ja toimii niiden pohjalta. Hänen mielikuvituksensa ja luovuutensa saavat ravintoa saduista ja tarinoista sekä taiteellisesta toiminnasta. Kädentaidot ja muu motoriikka kehittävät myös aivoja.

Vapaa leikki antaa kasvualustan oma-aloitteisuudelle. Lapsen ideat pääsevät toteutumaan ilman ohjailua. Lapsi tarvitsee vapautta toteuttaakseen rakentumassa olevaa persoonaansa. Aikuisten tehtävä on luoda innostavat ja turvalliset puitteet sekä havainnoida leikkiä.

Leikki on varhaisen oppimisen kivijalka. Asiantuntijat eri maissa ovat huolissaan leikin loppumisesta ja mielikuvituksen ohenemisesta. Myös kuusivuotiaiden esikoulussa vapaalla leikillä tulisi olla mahtiasema.

Lapset ovat monisärmäisiä omine ainutlaatuisine piirteineen. Kognitiivinen painotus ja oppimispolkuajattelu kaventavat näkemystä kehityksestä moniin eri suuntiin. Tätä moninaisuutta kuitenkin tarvitaan tulevaisuuden yhteiskunnassa.

Elämässä menestyminen vaatii tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn taitoja. Niitä omaksutaan varhaisen kiintymyksen pohjalta, pysyvissä ihmissuhteissa, joiden merkitys korostuu varhaiskasvatuksessa.

Lasten stressaavaa elämää ovat pitkät hoitopäivät isoissa ryhmissä vaihtuvan henkilöstön kanssa. Tarvitaan investointia varhaiskasvatukseen sen laatuun vaikuttavat tekijät – lapsiryhmien koko, henkilöstön osaaminen ja vanhempien työajat – huomioiden. Varhaiskasvatuksen laatua ei kohenneta siirtämällä viisivuotiaat esikouluun.

 Timo Jantunen ja Lea Pulkkinen

Jantunen on peruskoulun luokanopettaja ja Pulkkinen psykologian emeritaprofessori.

 

Lapsitekojen kokoaminen hyvässä vauhdissa – kurkista kartalle ja katso, mitkä teot ovat jo mukana 101 keskisuomalaista lapsitekoa -kampanjassa

Keski-Suomen 101 lapsitekoa -kampanjassa on kerätty pieniä ja suuria tekoja, joilla on kohennettu 0-18-vuotiaiden lasten ja nuorten elämää ja hyvinvointia. Tähän mennessä kampanjaan hyväksytyt kolmisenkymmentä lapsitekoa on koottu Keski-Suomen kartalle osoitteeseen www.101lapsitekoa.fi.

– Lisäksi parhaillaan työstettävänä ja kirjoitettavana on noin 15 lapsitekoa. Kampanjassa on mukana erilaisia tekoja, jotka liittyvät muun muassa vapaa-aikaan ja osallisuuteen, terveyteen, kouluun ja oppimiseen ja perheeseen, selvittää kampanjaa koordinoiva Päivi Fadjukoff Haukkalan säätiöstä.

Tavoitteena on kerätä vähintään 101 lapsitekoa, joiden avulla nostetaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi yhteiseksi puheenaiheeksi ja samalla koko maakuntaa yhdistäväksi asiaksi. Teoilla nostetaan esiin keskisuomalaista osaamista, ja toisaalta toisten lapsiteoista voi saada ideoita ja vinkkejä, kuinka kukin tahollaan voi edistää lasten ja nuorten hyvinvointia.

– Luku 101 viittaa eteenpäin katsomiseen: lapsiteot kantavat pitkälle tulevaisuuteen ja niitä tarvitaan myös tulevalla vuosisadalla. Lasten hyvinvointi on Keski-Suomen menestystekijä, muistuttaa Päivi Fadjukoff.

Vielä ehtii mukaan kampanjaan

Ehdota alle 18-vuotiaiden elämää parantavaa tekoa mukaan kampanjaan. Mitä ovat ne teot ja ylpeyden aiheet, joilla lasten ja nuorten hyvinvointia on nimenomaan Keski-Suomessa onnistuneesti rakennettu.

Haukkalan säätiön hallitus arvioi ja hyväksyy kampanjaan valittavat lapsiteot. Lisäksi on tärkeää, että lapset ja nuoret arvioivat lapsiteon merkitystä. Ehdotukseen voi liittää tekstin lisäksi kuvia ja videoita.

Lapsitekoja kerätään, kunnes koossa on 101 tekoa. Kampanja käynnistettiin viime vuonna Suomi 100 -juhlavuoden innoittamana.

Keski-Suomen lapsitekojen kokoamisesta vastaa Haukkalan säätiö. Mukana kampanjassa ovat myös Keski-Suomen liitto ja Keski-Suomen lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma KSLAPE.

Keski-Suomen 101 lapsitekoa -kampanja on myös mukana 18.4. Keski-Suomen torikokouksen maakuntatorilla KSLAPEn pisteellä.

www.101lapsitekoa.fi

Tarkemmat osallistumisohjeet:

https://haukkalansaatio.com/nain-osallistut-101-keskisuomalaista-lapsitekoa-kampanjaan/

 

Lisätietoja:

Päivi Fadjukoff, p. 050 518 1410, Haukkalan säätiön hallituksen sihteeri,

Keski-Suomen lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman ohjausryhmän puheenjohtaja

Nyt etsitään keskisuomalaisia lapsitekoja – tule toteuttamaan kampanjaa

Tule mukaan toteuttamaan kampanjaa, joka nostaa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin kaikkien puheenaiheeksi ja samalla koko maakuntaa yhdistäväksi asiaksi.

Mitä ovat ne pienet tai isot teot ja ylpeyden aiheet, joilla lasten hyvinvointia on Keski-Suomessa onnistuneesti rakennettu ja jotka kannattelevat sitä edelleen? Mitä ovat ne teot, joilla rakennamme sitä edelleen? Miten saamme hyvät teot ja parhaat ideat ja innostuksen huolehtia tulevista sukupolvista ulottumaan mahdollisimman laajasti ja monelle lapselle?

Haukkalan säätiö kokoaa pieniä ja suuria lapsitekoja Keski-Suomen alueelta. Mukana kampanjassa ovat myös Keski-Suomen liitto ja Keski-Suomen lasten ja perhepalveluiden muutosohjelma KSLAPE.

Kampanja on käynnistetty Suomi 100 -juhlavuoden innoittamana ja sitä jatketaan kunnes yli 100 hyvää lapsitekoa on löytynyt.

Lapsiteot julkaistaan osoitteessa www.101lapsitekoa.fi.  Lapsitekoja esitellään myös Keski-Suomessa lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa KSLAPEssa eri ammattiryhmille, päättäjille ja kansalaisille.

Lue tarkemmat osallistumisohjeet ja kerro lapsiteoista verkkolomakkeella osoitteessa

https://haukkalansaatio.com/nain-osallistut-101-keskisuomalaista-lapsitekoa-kampanjaan/

 

Lisätietoja:

Dosentti Päivi Fadjukoff, p. 050 518 1410